Suuri depressio. Onko se totta vai kuvittelenko vaan? Minun on koottava itseni. Vain keijuna saan aikaan kultaa. Keijukaispölyä ilmassa. Kuunnelkaa minua. Kaiken, minkä teette minulle, teette jokaiselle keijukaiselle. Jos teidän takianne joudun kuolemaaan, surmaatte samalla kaikki ne, jotka ajattelevat niin kuin minä. Ah, tätä auringotonta aikaa! Kun pimeys kietoo minut viittaansa, tunnen olevani turvassa. Kun sytytän kynttilän, kodin rauha laskeutuu ympärilleni. Tämä kaikki on niin ihanaa. Se, mitä tunnen, se, mitä odotan. Kaikki ystäväni tulevat silloin olemaan siellä kanssani. Istumme samassa huoneessa pöydän ympärillä ja jokaisella on edessään lasi, jossa on poreilevaa juomaa ja pilli. Kun imemme nestetteä laseistamme, elämäneliksiiri virtaa meihin ja muutumme voittamattomiksi ja entistä kauniimmiksi. Riennämme joukolla ikkunan ääreen katselemaan ilotulitusta. Vaaleanpunaiset ja violetit raketit räiskyvät tummalla taivaalla. Keltainen valo valaisee huoneen muutamiksi hetkiksi. Kirkkaalla valkoisella kirjoitetaan eteemme taivaalle kaunokirjaimin: Happy New Year. Sitten on taas pimeää. Ei kuitenkaan ikuisesti. Hän on kanssamme pimeydessäkin, vaikka kukaan ei pysty sitä vielä uskomaan.